sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Turku 23.11.2014



Päästiin sittenkin vielä tän vuoden puolella kaneilemaan, loppuvuosi meneekin sitten viikonloput töissä. Turun messarin lekan näyttelyihin jälki-ilmosin siis Innan, Jalin ja Jedin, Naatti sai yllätysyllätys taas jäädä kotiin pitämään taloa pystyssä. Naatti ei ole mikään reissaajapupu, se viihtyy paljon mieluummin kotosalla tutussa ympäristössä, arka tyttönen kun tuppaa olemaan.


Turussa oli mukavan pienet näyttelyt, ja päivä sujui nopsaan hauskassa seurassa kuten normaalistikin. Omat kanit eivät menestystä niittäneet, Jali veti pohjapisteet saaden 92p, Inna paransi puolikkaan pisteen verran eli sai 92,5p ja Jedi oli tällä kertaa päivän yllättäjä saaden 93,5p ja ollen myös LKV1. Pisteitä meni yllättäen tällä kertaa molemmilta pojilta kynsistä, vaikka yleensä on vain kehuttu sopivan pituisiksi leikattuja teräaseita. Jaliltakin olin kuulemman leikannut suoneen, vaikka en itse tällaista epäkohtaa löytänyt arvostelun jälkeen. Mutta oli kaikenkaikkiaan kiva ja rento päivä, kiitos kaikille kanssapupuilijoille! :)


Vaikka itse en töiden takia enää minnekään pääse niin kanit lähtee edustamaan ainakin Lempäälän PetGalaan ensi viikonloppuna, vaikka odotukset ei tämän sunnuntain jälkeen olekaan enää huikeat. No tiedetäänpähän ainakin että missä pitäis viikon aikana pyrkiä parantamaan!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Lemmikkimessut 2014



Lemmikkimessut tuli ja meni, ja samalla myös todennäköisesti viimeiset kaniaiheiset kisailut omalta osalta tältä vuodelta. Vaika hirveästi tuntuu olevan mutinaa kanssapupuilijoiden kesken messujen tasosta niin itse viihdyin koko viikonlopun messujen parissa vallan mainiosti. En odottanut että löytäisin yhtikäs mitään kaneille, mutta löysin silti, en odottanut että outlet-puoli tarjoaisi mitään sen kummallisempaa edellisiin messuihin verrattuna, ostoksia tuli tästä huolimatta tehtyä. Pessimisti ei kenties pety? Oli miten oli, nyt sit vaan ens vuoden petexpoa odottelemaan!

Heti lauantaina aika nopeesti selvisi meidän ulkomuotopuolen menestys - Innalle ropsahti komeasti nollat leukiksen takia. Muuten asia ei sinänsä harmita, mutta kun sen leukiksen hävittämiseen nähtiin niin paljon vaivaa... Eikä sitä kaulapussia hirveästi näkynytkään ennen kuin Inna lösähti arvostelupöydälle ja leukis näyttikin yhtäkkiä kaksinkertaiselta. No, nää on näitä. Jos joku ihme vielä tapahtuu ja leukis ottaa hatkat nin voi olla että Inna pääsee vielä ulkomuodossa pyörähtämään, mutta toistaiseksi mammapupu saa jäädä hyvinansaitulle ulkomuotoeläkkeelle.


Estepuolella sujuikin sitten hieman paremmin, yksikään meidän kanien suoritus ei tainnut päättyä siihen että aika olis loppunut kesken, mikä on, no, suht yllättävää, positiivisesti totta kai :D Jalkapuoli Anniina hypytti meikäläisen kanit pääosin, vaikka itse kävin muistaakseni ainakin Innan hypyttämässä suorassa. Kiitos siis Anniinalle, kyl mullakin tää hypyttely tästä lähtee kunhan se oma tyyli kehittyy. Mutta, kom sii kom saa, sainpahan itse kuvata omien kanien suorituksia, ei voi syyttää kamalista otoksia muuta kuin allekirjoittanutta.

Arvosteluluokan ollessa C tiesin jo etukäteen että ainakaan holskit ei tuu tokalle kierrokselle esteillä pääsemään. Toisaalta ihan hyvä, ei noi olis sen paremmin menestyneet sillä tokalla kierroksella, Jali näytti sammakolta edetessään radalla mahdollisimman matalana kuin paraskin ryömintävaiheeseen päässyt vauva ja Inna nyt oli normaali itsensä, tökkäsi aina ylimmän puomin pois ja hyppäsi vasta sitten esteen yli. Jedi yllätti erittäin positiivisesti jättäen turhat haistelut lähes kokonaan pois ja loikki tokalla kierroksella hienosti radan yhdellä virheellä saaden toisen klassauksensa helpolta suoralta! Ollaan kyllä tultu pitkä matka siitä otuksesta jota pelotti Puotinharjun kisoissa parikymmenpäinen yleisö, joka jää kyllä mennentullen kakkoseksi messuhälinälle. Napattin jopa ruusuke kotiinviemisiksi, kun Jedi sijoittui viidenneksi!

Helsingin Energia juhlisti sunnuntain messupäivän alkua n. tunnin kestäneellä sähkökatkoksella!

Sunnuntaina holskit jatkoi samaa menoa esteillä, Jedi pääsi taas tokalle kierrokselle mutta hyppi tällä kertaa kahden virheen radan. Kai me joskus se klassaus mutkaltakin saadaan, onneks tässä ei oo sen kummempia tavoitteita asetettu nin ei ressata turhia. Sunnuntaina tuli tehtyä enemmän sitten kiertelyä ja ostoksia, mukaan lähti kaneille kaks litran juomapulloa sekä halpoja puruleluja, vaikka eihän noi niistä oikeen mitään ymmärrä.

Siinäpä meidän messuviikonloppu, mites teillä sujui? Oliko messut tosiaan niin kamala pettymys kun olen kuullut päiviteltävän vai voisiko viikonloppua kuvailla jopa onnistuneeksi?


ps. Se tunne, kun istut hengailemassa kanien kanssa ja hoidossa oleva viriili uros ruikkasee silmien korkeudelta häkistään suoraan takaraivoosi. Se tunne, kun käännät pääsi sanoaksesi tälle casanovalle pari valittua sanaa ja tämä ruikkaisee uudelleen, tällä kertaa suoraan avonaiseen suuhusi. Lämmintä kusta suuntäydeltä, on noi niin lutusia. Tästä on taas ilo jatkaa etiäpäin elämässä.

torstai 6. marraskuuta 2014

Messu-update!



Niin kuin kaikki muutkin, myös minä sorrun perinteiseen messupäivitykseen; ilonkiljahduksia, perhosia mahassa, pakkausstressiä, ää!

No, minkäs teet, ainakin meikäläiselle lemmikkimessut on se vuoden kohokohta kanitapahtumien saralta. Paljon kaneja, paljon muita eläimiä, paljon vanhoja tuttuja, paljon uusia tuttavuuksia, paljon rahanmenoa... Paljon kaikkea! Ja se pakkausstressi, sitäkin on kohtuullisen paljon, per usual. Vielä pitäis muistaa ottaa kaikki kamppeet mukaan mitä ihmiset lupaili ostaa meitsin nurkista pois, saa nähdä mitä kaikkea unohtuu.

Innan löytää koko viikonlopun ajan ulkomuotopuolelta häkkiä koristamasta, käykää tökkimässä sitä nenään ja haukkumaan umpityhmäks ja vajakiks, sitä mäkin aina harrastan. Melkeinpä voisin taata että saatte Innalta kostona vain märän pusun sormen päähän, vähintään tuo hölmö elukka omii teidän sormet ja tapittaa sitten kysyvästi et "mitäs teil olikaan tuliaisiksi?". Innan näkee myös molempina päivinä estepuolella kuten myös Jalin ja Jedinkin, saa nähdä miten siellä sitten sujuu...

Ainakin esteitä "treenatessa" toissa päivänä (meidän treenit tapahtui ahtaassa keittiössä pienillä puomikorkeuksilla ja kestivät parisen minuuttia per kani...) Jali ei meinannut punnertaa edes 10 sentin yli kaatamatta koko estettä mennessään, Jedi keskittyi vaan maailman kauneuden ihailemiseen takajaloillaan seisten ja Inna hyppäsi vain sillä ehdolla että sai juosta ensin koko kämpän ympäri eli ottaa ruhtinaalliset vauhdit 15 sentin suoritustaan varten. Odotukset siis viikonlopun suhteen yhtä korkealla kuin haudankaivaja työnsä äärellä. Että semmosta.

Näkyillään messuilla ja moikkailkaa ja käykää tökkimässä sitä Innaa ja naurakaa meidän estesuorituksille ja mitäs muuta... No, koittakaa selvitä hengissä, mäkin ootan innolla kuinka innokkaana oon lähdössä kouluun maanantaina viikonlopun jäljiltä :D